|
Buddhalaisuuden tarkoituksena on johdattaa ihmisiä valaistumiseen. Se tapahtuu kehittämällä mieltä erityisten buddhalaisten harjoitusten avulla, jolloin tajunta laajenee, ja voidaan saavuttaa täydellinen valaistuminen eli buddha-tila, joka määritellään korkeimmaksi tajunnan ja tietoisuuden tilaksi maailmankaikkeudessa. Opin esitti alunperin intialainen Shakyamuni (Gautama) Buddha 2500 vuotta sitten, mutta hän sanoi olevansa vain yksi monista buddhista, joita on ollut aikaisemmin ja tulee olemaan myöhemmin. Buddhalaisessa maailmankaikkeudessa ei ole luoja-Jumalaa, vaan sen asuttavat erilaiset buddhat, jotka ovat saavuttaneet korkeimman mahdollisen tajunnan tilan, jonka ominaisuuksia ovat suuri viisaus ja myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Buddhalaisuudessa ihminen on vain varsin vaillinainen elävien olentojen ryhmä, vaikkakin ainoa ryhmä, jonka jäsenet pystyvät systemaattiseen harjoitukseen korkean tajunnan tason saavuttamiseksi. Katsottiin, että hyvien tulosten aikaansaaminen edellytti kokopäivätöistä harjoitusta ideaalisissa olosuhteissa ts. asumista luostarissa. Tärkein harjoitusten ryhmä olivat erilaiset meditaatio- eli keskittymisharjoitukset. Päämäärä, buddha-tilan saavuttaminen, oli käytännössä erittäin vaikeaa. Buddhalaisuuden mukaan meditaatioharjoitus vaatii ollakseen tuloksekasta eettisten ohjeitten seuraamista. Toisaalta, meditaatio sinänsä ei johda buddha-tilaan, vaikkakin joihinkin korkeisiin tajunnan tiloihin, joista buddhalaisuudessa puhutaan. On tarpeen myös kehittää viisautta, siinä mielessä kuin se buddhalaisuudessa määritellään. Asiaa on selitetty buddhalaisissa kirjoituksissa. Harjoituksen ketju on siis moraali, meditaatio ja viisaus. Tie on siis vaikea. Niinpä käytännön päämääräksi vakiintui jonkin buddha-tilaa alemman, mutta silti korkean olemisen tilan saavuttaminen. Näitä korkeampia tiloja, ja niiden tunnusmerkkejä on selvitetty tarkoin buddhalaisissa pyhissä kirjoituksissa. Vähitellen buddhalaisuus alkoi haarautua erilaisiin oppisuuntiin, jotka perustuivat joko erikoistumiseen johonkin buddhalaisen opin tai filosofian osaan tai johonkin kunkin oppisuunnan buddhalaiseen harjoitusmenetelmään. Samalla kehittyi ajatus etsiä helpompia keinoja valaistumisen saavuttamiseksi kuin perinteiset vaikeat harjoitukset.
Ehkä omaperäisimmän suunnan kehitti japanilainen munkki Shinran (親鸞), joka 20-vuotisen buddhalaisen munkin uran aikana Japanin arvovaltaisen tendai-buddhalaisuuden keskuspaikan, Kioton Hiei-vuoren temppeleissä toimien ja sen luostareissa asuen oli perinpohjin perehtynyt buddhalaisiin kirjoituksiin ja buddhalaiseen uskonnonharjoitukseen. Shinran päätyi tulokseen, että perinteinen buddhalaisuus on varsin tehotonta: tulokset eivät ainakaan Hiei-vuorella olleet kovinkaan ihmeellisiä. Shinran alkoi selvittää asiaa ja alkoi edelleen kehittää edelleen jo 200-luvulla Intiassa alulle saatettua ja myöhemmin Kiinassa kehitettyä helpon tien buddhalaisuutta. Shinran tulkitsi kirjoituksia uraauurtavasti uudella tavalla ja loi perinteen joka edelleen vaikuttaa voimakkaasti, ja jonka perustalle on rakennettu Japanin suurin uskonto, Jodo Shinshu. Tässä sivustossa esitellään Shinranin opetuksia eli shin-buddhalaisuutta.
Shin-buddhalaisuus on päivitetty viimeksi 21.12.2013 |
|