Tanni Shō (Tannisho),

luku 15

@Copyright Ryukoku University, Kyoto, Japan

 

Tannisho on muistiinpanoja Shinranin sanoista. Kirjoittajan oletetaan nykytutkimuksen mukaan olleen Shinranin oppilas, Yuien-bo, kotoisin Kawadasta nykyisen Tokion seudulta. Teos on lyhyt, ja kirjoitettu kansanomaiseen ja yksinkertaiseen tapaan, juuri siksi teksti on muistiinpanoja niistä ohjeista, joita Shinran lähetti oppilailleen itä-Japanissa.

Tässä esitetään ote Tannishon viidennentoista luvun alusta, ensinnäkin siksi, että asia liittyy kysymykseen, joka Shinranin opetuksesta vielä nykyään tehdään, ja toiseksi, että otteesta saa tuntuman ja käsityksen Shinranin tavasta esittää asioita. Tästä osuudesta on poistettu japaninkielinen alkuteksti, mutta se on kuitenkin esitetty latinalaisin kirjainmerkein. Teksti ja kommenteineen on teoksesta The Tannishō, Notes Lamenting Differences, The Ryukoku University Translation Center (Translated and annotated), Ryukoku University, Shimogyo-ku, Kyoto 600, Japan.

Lukemisen helpottamiseksi teksti on jaettu lyhyisiin osiin. Kussakin osassa ylimpänä on japaninkielinen alkuteksti. Se on vanhaa japania. Sitten on tekstin käännös, ja lopuksi selitetään erikoistermejä ja tärkeitä kohtia. Teksti perustuu Rennyo shonin-käsikirjoitukseen. Muutamissa kohdin on kuitenkin käytetty toisia käsikirjoituksia tai julkaisuja. Teksti on kuitenkin lähes sama kuin se, joka on julkaistu kokoomateoksessa Shinshū shōgyō zensho, Vol II, pp. 773-795. Allaolevassa tekstissä on ensiksi lyhyt osuus alkutekstiä, sen käännös, ja alimpana alaviitat.

 

Teksti

LUKU XV [1]

 

Bonnō gusoku no mi o motte sudeni Satori o hiraku to yū koto. Kono jō motte no hoka no koto ni sōrō. Sokushin-jō­butsu wa Shingon hikyō [3] no honfi, Sammitsu Gyōgō [4] no shō­ka nari.

 

   Puhutaan, että on [2] jo voinut saavuttaa valaistumisen vai­kka on täynnä pahoja intohimoja. Tämä on mitä järjettö­min ajatus. Buddha-tilan saa­vuttaminen tässä ruumiis­sa on kes­kei­nen esoteerinen oppi shingon-koulukun­nassa, ja on tulos kol­mes­ta mystisestä harjoituk­sesta.

 

[1]Tässä kappaleessa esiteltävä väärä näkökanta on "buddha-tilan saavuttaminen yhdessä hetkessä tässä ruumiissa". Tämä ajatus on puhdasoppisen shinshū-buddhalaisuuden sellai­nen viisasteleva väären­nös, että sillä hetkellä kun usko Amidaan herää, henkilö muka saavut­taisi buddha-tilan maal­li­ses­sa ruumiissaan. Kirjoittaja arvostelee tätä näkökan­taa sa­noen, että buddha-tilan saavuttaminen tässä elämässä on tie­täjien polun päämäärä, mutta puhtaan maan koulukunta pu­huu va­lais­tumisesta seuraavassa elämässä.

 

[2] tarkoittaa niitä, jotka ovat saavuttaneet shinjinin.

 

[3] Shingon hikyō: Shingon, sanskritiksi mantra, tarkoittaa mystistä sanaa tai lausetta. Myöhemmin Japa­nissa termistä tuli shingon-uskon­tokun­nan nimi. Sen opista käytetään luonnehdin­taa mikkyō  tai hikyō, jot­ka tarkoittavat salaista tai esotee­rista oppia, koska sen sano­taan olevan Buddhan korkeimman totuuden opetusta, joka on niin syvällistä, etteivät edes korkeimmat bodhisat­tvat ym­märrä sitä. Esoteerisen opin vastakohta on ekso­teer­inen ope­tus (kengyō).

 

[3] Sammitsu Gyōgō: Termi tarkoittaa kolmea tai kolmenlajista mystistä toimitusta, ts. teon, puheen ja ajatuksen keinoin tehtyjä. Shingon-buddhalaisuuden opin mukaan Buddhan ja oppilaan kolme mystistä toimitusta kytkeytyvät yhteen käsielein (teko), mystisin sanoin (puhe) ja meditoiden (ajatus).

  

(jatkoa)

 

 Rokkon-shōjō [1] wa mata Hokke Ichijō [2] no shosetsu, Shianraku no Gyō [3] no kantoku nari. Kore mina nangyo jokon no tsuto­me, kannen joju no satori nari. Raisho no kaikaku wa Tariki Jōdo no shushi, Shinjin ketsujo no michi naru ga yue nari. Kore mata Igyō gekon no tsutome, fuken zen'aku no hō na­ri.

 

Kuuden aistieli­men pu­hdistaminen on [1] Lootussutran yhden kulkuneuvon [2] oppi, ja se on saa­vutettavissa nel­jän tyyneyden har­joituksen [3] avul­la. Nämä ovat kaikki vaikeita harjoituksia, jotka sopivat vain lahjakkaille, ja niissä va­laistuminen voi­daan saavuttaa vain meditaation avu­lla. Valais­tumisen saa­vuttaminen seuraavassa elämässä on puh­taan maan kou­lu­kunnan toisen voiman opetuksen perus­ki­vi; va­laistuminen saa­vutetaan lujan uskon polulla. Se on helppo har­joitus niil­le, joiden lahjakkuus on vähäinen, ja se on opetus, joka ei tee eroa hyveen ja pahuu­den välillä.

 

[1] Rokkon-shōjō: "Rokkon" merkitsee kuutta aistielin­tä, ts. silmää, korvaa, nenää, kieltä, ruumista ja mieltä. Kuu­den aistielimen puhdistamista harjoituksen ja hyvien tekojen kei­noin rohkaistaan monissa mahāyāna-sutrissa. Tässä viitataan lootussutran opettamaan harjoitukseen. (Taishō IX, pp. 47c-50b)

 

[2] Ichijō: "Yksi kulkuneuvo", sanskritiksi ekayāna. Tä­hän liittyvä toisenlainen käsite on sanjō eli kolme kulku­neuvoa eli Śrāvakan, pratyekabuddhan ja bodhisattvan tiet. Ichijō tarkoittaa yhtä ja ainoa opetusta, jonka avulla kaikki elävät olennot voivat saavuttaa budd­ha-tilan, siksi siitä käy­tetään myös termiä ichibutsujō eli yksi buddha-kulkuneu­vo. Ten­dai-koulukunta ilmoittaa opettavansa lootussutran esittämää yhden kulkuneuvon korkeinta oppia.

 

[3] Shianraku no gyō: Neljä tyynnyttävää harjoitusta. Lootussutran opin seuraajat pitävät yllä neljää tyyntä harjoitusta, jotta he voisivat harjoittaa buddhalaisuutta tyynin mie­lin. Neljässä tyynnyttävässä harjoituksessa (1) pysytään erossa ihmisistä ja esineistä, jotka häiritsevät omistau­tumi­s­ta hiljai­seen meditaatioon. (2) vältetään puhumasta pahaa toisista, hakemasta vikoja muista jne., (3) ei mielistellä eikä inhota ketään, (4) päätetään johtaa tietämättömät olennot lootussut­ran opetukseen. (Taishō IX, pp. 37 a-38c). Shikan Eugyō-tekstin mukaan kuuden aistielimen neljän har­joituksen har­joittajat saavuttavat puhtauden oman elämänsä aikana (Taishō XLVI, p. 258 b).

 

(jatkoa)

 

Oyoso konjō ni oite wa bonnō akushō o danzen koto, kiwa­mete ari gataki aida, Shingon Hokke o gyozuru jōryo, nao motte junjishō no Satori o inoru. Ikani iwan ya kaigyo ege [1] tomoni nashi to iedomo, Mida no Gansen ni jōji te shōji no kukai o watari, Hōdo no kishi ni tsuki nuru mono nara ba, bonnō no kokuun hayaku hare, Hosshō no kakugetsu sumiy­akani araware te, jinjipo no muge no Kōmyō ni ichimi noi shite issai no shū o riyaku sen toki ni koso, Satori nite wa sōrae.

 

   Koska on tavattoman vaikeaa vapau­tua kai­kis­ta pa­hois­ta intohimois­ta ja pahoista esteistä tässä elä­mäs­sä niin vieläpä puh­taat munkit, jotka harjoittavat shingo­nfin ja hok­kfen ope­tuksia rukoilevat valaistumista seuraavassa elä­mäs­sä. Kuinka paljon enem­män näin onkaan mei­dän kohdal­lamme. Vai­kka olem­me vailla kurinalaista harjoi­tusta ja vii­sautta [1], voimme silti ylittää synty­män ja kuo­leman tus­kallisen meren nouse­malla Amidan valan laivaan. Kun saa­vutam­me palkin­non maan rannan, pa­hojen intohimo­jen tum­mat pilvet hajoa­vat het­kessä ja dharma-luonnon [2] va­laistu­nut kuu tulee äkkiä näkyviin. Silloin tu­lemme yh­deksi [Budd­han] [3] kymme­nen ilmansuun­nan estymättömän valon kanssa ja au­tamme kaik­kia eläviä olentoja. Silloin, ja vasta silloin, voim­me sanoa ole­vamme va­laistu­neita.

 

[1] Kaigyō ege: Kai (moraaliset ohjeet), e (vii­saus) ja (meditaa­tio) ovat buddhalaisuuden harjoituksen ydin. Ge ja gyō esiintyvät usein yhdyssanana mer­ki­ten ymmärrystä ja harjoitusta.  Täten tarkoit­taa mo­raalisten ohjeitten seuraamista ja viisautta, tai epätar­kem­min sanoen harjoitusta ja ymmmärrystä.

  

[2] Hosshō: "Dharma-luonto" tai maailma ilmiöitten ole­muksen ydin, sankritiksi dharma­tā. eli dharma mer­kit­see tässä ilmiöitä tai asioita ja shō merkitsee luontoa tai ole­mus­ta. Hosshō tarkoittaa siksi ilmiöitten ja esineitten abso­luut­tis­ta, muuttumatonta ominais­luontoa. Termistä käytetään myös synonyymiä shinnyo, eli "ab­soluuttinen todelli­suus".

 

[3] Jinjippō no muge no Kōmyō: "Kymmenen ilman­suunnan estymätön valo" tar­koittaa Buddha Amidan valoa. Vasubandhu ylistää häntä "Kymmenen ilmansuunnan estymät­tömän valon buddhana" Jōdo Ron-tekstin avaussä­keessä (SSZ, I, s. 269). Dai Mury­ōju Kyō-sutran kahdennen­toista valan mukaan Buddha Amidan valo on rajaton ja esty­mä­tön. Ne, jotka syntyvät hänen maassaan saavuttavat saman valaistumisen kuin hän, ja niin he yhtyvät tähän valoon.

 

(jatkoa)

 

Kono mi o motte Satori o hiraku to sōrō naru hito wa, Shakuson no gotoku shuju no Ōge no Shin omo genji, San­jūni-sō?[2] Hachijū-zuigyōkō omo gusoku shite, seppō riy­aku sōrō ni ya ? Kore o koso konjo ni Satori o hiraku hon [4] towa mōshi sōrae.

 

   Ne, jotka luulevat voivansa saavuttaa valaistumisen maal­li­sessa ruumiis­saan, eivät var­maan saarnaa dharmaa ja auta muita kuten Śākyamuni teki esiinty­en erilaisissa nir­mānakāyafn [1] muo­doissa. Hänellä oli kolmekymmentäkaksi erin­omaisuuden tunnus­merkkiä [2] ja kahdeksankym­mentä vähäi­sempää merkkiä [3]. Nämä ovat va­laistumi­sen tunnukset tässä elä­mässä.

 

[1] Ōge no Shin: "mukautunut ruumis" tai "muuntunut ruumis", sanskritiksi nir­mānakaya on yksi Buddhan kolmesta ruumiista.  Buddha muuntaa itsensä  aina sellaiseen muo­toon, joka on sopusoinnussa pelastettavien ihmisten kykyjen ja olo­suh­teitten kanssa. Śākyamuni-Buddha kävel­lessään maassa ih­misenä oli silloin tällaisessa ruumiissa.

[2] Sanjūni-sō: "Kolmekymmentäkaksi merkkiä" tarkoit­ta­vat kolmeakym­mentäkahta erinomaisuuden tunnusmerkkiä, jotka sanottiin olevan buddhilla, cakravartin-kuninkailla ja ideaalisella kuninkaalla. Näitä tunnusmerkke­jä mainittiin myös suur­miehen kolmek­sikymmeneksikahdeksi tunnusmerkiksi, sanjūni-daininsō.

[3] Hachijū-zuigyōkō: "Kahdeksankymmentä vähäisem­pää tunnusmerkkiä" tarkoittaa buddhan ulkomuodon kahdeksaakymmentä tunnusmerkkiä. Ne ovat vähemmän nä­ky­viä ulkomuodollisia piirteitä kolmenkymmenenkahden tun­nus­mer­kin lisänä.

[4] Hon: On tässä lyhenteenä sanalle tehon, eli esimerkki tai malli.

 

(jatkoa)

 

Wasan [1] ni iwaku, "Kongō kengo no Shinjin no, Sadamaru toki o machi e te zo, Mida no Shinkō shōgo shite, Nagaku shoji o hedate keru", to wa sōrō wa, Shinjin no sadamaru toki ni, hitotabi sesshu shite, sute tamawa zare ba, rokudō ni rinne su bekara zu. Shikareba, nagaku shoji oba hedate sōrō zo kashi. Kakuno gotoku shiru o, satoru towa ii magirakasu beki ya ? Aware no sōrō o ya ! "Jōdo Shinshū [2] niwa konjō ni Hongan o shinji te, kano Do ni shite Satori oba hiraku to narai sōrō zo", to koso, ko Shōnin no ōse niwa sorai shi ka.

 

 

   Japanilainen hymni sanoo:

 

Timantinlujan uskon asettuessa

Amidan valo ottaa suojaansa

syntymästä ja kuolemasta

ikuisesti irroittaen.

 

   Koska valo ympäröi juuri uskon asettumisen het­kellä, eikä se kos­kaan jätä, niin vaellus kuu­des­sa pahuu­den maailmassa loppuu. Olemme irronneet ikui­sesti syntymästä ja kuolemasta. Kuinka sellainen voi­daan  vääris­tää "valaistumisen saavuttami­sek­si"? Miten surkeaa ! Edes­mennyt Mestari sanoi: "Min­ulle on opetettu, että puhtaan maan todessa opetuksessa luo­tetaan  perusvalaan nykyisessä elämässä ja saavutetaan valais­tumi­sen siinä maassa".

 

[1] Wasan: japanilainen hymni. Shinran kirjoitti monia japaninkielisiä hymnejä, jotka julkaistiin kolmena kokoelma­na: Jōdo wasan, Kōsō wasan ja Shōzōmatsu wasan (SSZ.II,­ss. 485-531). Tässä lainattu hymni on kokoelmasta Kōsō wa­san, kappaleesta, jossa ylistetään Zendōa (ibid. s.510).

[2] Jōdo shinshū: "Puhtaan maan (koulukunnan) todelli­nen opetus". Se tarkoitti alunpe­rin kahdeksannentoista valan todellista merkitystä, mutta termiä alettiin myöhemmin käyttää Shinranin perustaman puhtaan maan kou­lukuntaan kuuluvan uskon­tosuunnan nime­nä.

 

                                    (luvun XV loppu)

 

Kirjallisuusviitteitten lyhennykset:

 

SSZ        Shinshū Shōgyō Zensho

Taishō      Taishō Daizōkyō