Shōshinge – keskeinen shinshu-rituaali

Monissa Japanin jōdo shinshu–buddhalaisuuden eli shinshun seremonioissa  Shōshinge-tekstin resitoinnilla on keskeinen osa. Nimi merkitsee ”oikean uskon säkeet”. Sen on kirjoittanut shinshun perustaja Shinran 1200-luvun alkupuolella Japanin silloisessa pääkaupungissa Kiotossa. Teksti on kirjoitettu klassisella kiinankielellä, jota siihen aikaan käytettiin kirjoitettuna sivistyskielenä Japanissa kuten latinaa Euroopassa. Asiasisällöltään Shōshinge tuo esille keskeisiä kohtia Shinranin pääteoksesta Kyōgyōshinshō’sta. Mainittakoon, että yleensä Shinran kuitenkin kirjoitti japaniksi. Tässä esitellään Shōshinge’tä Kioton Ryukoku’n yliopiston käännöskeskuksessa tehdyn käännöksen ja selitysten pohjalta. [1]

   Shōshingessä on kaksi osaa, nimittäin sutraan liittyvä osa, ja seitsemän patriarkan opetusten yhteenveto. ”Sutra” Shinranille tarkoitti Dai muryō jukyō’ta eli Äärettömän elämän Buddhan sutraa, josta Shinran löysi toden uskonnon. Sen sutran sanoman ymmärtäminen avaa tien buddhalaisuuden päämäärään, valaistumiseen. Shinranin mielestä Buddhan tosi opetus on tässä sutrassa, ja kaikki muut Buddhan opetukset ovat vain asiaa auttamassa ja toissijaisessa asemassa.

Seuraavassa esitellään Shōshingeä lyhyen otteen avulla. Tekstiote alkaa kohdasta, jossa Śākyamuni buddha (Gautama Buddha) opettaa suurta kuulijakuntaa Lankan vuorella. Śākyamuni kertoo, että tulevina aikoina etelä-Intiasta nousee kuuluisa tietäjä, Nāgārjuna, joka murskaavasti osoittaa sekä olemisen (eternalismin) että olemassaolemattomuuden (nihilismi) näkökannat virheellisiksi. Nāgārjuna opettaa mahayanan korkeimman opin, ja saavuttaa palaamattomuuden asteen. Palaamattoman henkilön tie buddha-tilaan on varma. Nāgārjuna osoittaa, että palaamattomuuden asteen saavuttamiseksi tarvittavat vaikeat harjoitukset ovat raskaita ja vaativia, kuten vaellus jalkaisin. Sen sijaan hän kehoittaa uskomaan, että ”helppo harjoitus”, kuten hän sanoi, on miellyttävä, kuten eteneminen purjehtimalla. Helpossa harjoituksessa tarvitsee vain toistaa Buddhan nimeä samalla luottaen hänen valaansa ihmisten pelastamiseksi syntymän ja kuoleman maailmoista.

Shinshun historian alkuna osoitetaan olevan Nāgārjunan, joka eli Intiassa joskus vuosien 150-250 välillä. Paitsi että hän on shinshun ensimmäinen patriarkka, hän oli niin mahtava hahmo buddhalaisuuden historiassa, että häntä on mainittu ”toiseksi buddhaksi”. Puhtaan maan buddhalaisuuteen Nāgārjunan tuotannosta liittyy yhdeksäs luku tekstistä Daśabhūmika-vibhāṣā. Tekstistä on säilynyt vain kiinankielinen käännös, Kumarājivan tekemä, hän eli vuosina 344-413. Tekstin lähde on Taisho tripitaka , T. 26, 85-71. Edellämainittu sankritinkielinen tekstin nimi on siis vain kiinankielisestä tekstistä käännetty nimi. Kiinaksi nimi on 十住毘婆沙論 (Jūjūbibasharon). Hisao Inagaki on kääntänyt tekstin englanniksi [2], ja lisännyt esipuheen ja ansiokkaat sanastot.

Toiseksi, allaolevassa otteessa tulee esille shinshun toisen patriarkan, Vasubandhun, käyttöönottama shinshun tärkeä termi ōchō eli ”poikittainen siirtyminen transsendenttiseen”, joka on nopein pääsy pois elämän ja kuoleman kierrosta, ja tapahtuu buddha Amidan valan avulla. Shinran esittelee asian pääteoksessaan Kōgyōshinshō [3, pp.126-127]. Shinranille ōchō tarkoittaa sellaisen tilan kokemista, jossa henkilö hetkessä saavuttaa ns. palaamattomuuden asteen. Se on buddhalaisuudessa korkea saavutus. Ōchō on esitelty alempana tekstin alaviitassa n:o 15.  

Kolmanneksi, mainitaan termi ekō, eli ansioitten siirto. Normaalisti mahayana-buddhalaisuudessa ansioitten siirto tarkoittaa sitä, että buddhalaisuuden harjoittaja lausuu harjoituksen lopuksi säkeet, joilla harjoituksen tuottamat omat hengelliset ansiot siirretään muitten ihmisten hyödyksi. Termillä on kuitenkin erilainen merkitys shinshussa. Siinä buddha Amidan hengelliset ansiot siirretään kaikkien hyväksi. Shinshun ansioitten siirtosäe on seuraava:

Valan hyveitten ansiot koitukoot puoltamatta kaikkien hyväksi. Kehittyköön kaikissa halu valaistumiseen ja syntykööt [he] tyynen onnen maahan.

Alempana esiteltävässä lyhyessä Shōshinge-tekstin otteessa tulee esille muutamia muitakin shinshu’n erikoistermejä tai opettajien nimiä, joiita esitellään alaviittoina, Ryukokun käännöksestä suomentaen. Mainittakoon tässäkin, että teksti resitoidaan kiinaksi japanilaisella ääntämyksellä niinkuin seuraavassa osoitetaan, eikä japaniksi. Ääntämys poikkeaa paikoin hieman standardiääntämyksestä, koska sitä on muutettu resitointiin paremmin sopivaksi teoksen JSS osoittamalla tavalla, kts. viitteet tekstin lopussa.

Yläviitat:

1.       Ryōgasen 楞伽山: Vuori, missä Śākyamuni Buddha opetti Ryōga kyō (楞伽經)　–sutran (Lankāvatāra Sūtra) ensimmäistä kertaa. Perinteinen selitys on, että kyseessä olisi Adam’s Peak Sri Lankan lounaisosassa, korkeus 7365 jalkaa merenpinnasta.

2.       Gōmyō 告命: Ennustus, Taisho-tripitakassa T.XVI, p. 569 ja p. 627.

3.       Daiji 大士: Mahāsattva (Skt.), ”suuri olento”, henkilö, joka on omistautunut  buddha-tilan saavuttamiseen, tässä yhteydessä bodhisattva.

4.       Umu no ken, 有無見: U-mu on sanskritiksi bhāva-abhāva tai sad-asat. Ei-buddhalaiset filosofiat ryhmitellään eksistentialistiksi tai ei-eksistentialistiksi. Edellinen on  affirmatiivinen, tai eternalistinen, ja jälkimmäinen negatiivinen tai nihilistinen. Nāgārjuna osoitti buddhalaisen keskitien totuuden murskaamalla eternalismin ja nihilismin näkökannat.

5.       Kangiji 歡喜地: Skt. pramuditā-bhūmi; viittaa neljänteenkymmenenteen ensimmäiseen bodhisattvan 52:sta askelmasta kohti buddha-tilaa. Sillä 42:lla askelmalla saavuttaa varmuuden buddha-tilan saavuttamisesta tulevaisuudessa. Niinpä tätä askelmaa sanotaan palaamattomuuden askelmaksi.  (futai 不退 tai ayuiocchi阿惟越致, avinivartaniya sanskritiksi).

6.       Anraku　安楽: kirjoitusmerkit tarkoittavat tyyneyttä ja iloa. Merkitys on sama kuin sanalla gokuraku 極楽 eli äärimmäinen onni, sanskritiksi sukhāvati. Sitä nimitystä käytetään Amidan puhtaasta maasta, koska siinä maassa ihminen on syvästi tyyni ja ilo on mittaamaton.

7.       ”Hän” tarkoittaa Nāgarjūna’a.

8.       Nangyō, 難行, igyō: 易行 Nāgarjūna esitti nämä kaksi polkua palaamattomuuden tilaan. Nangyōdō on itsekurin polku vaikeine harjoituksineen pitkän ajan kuluessa. Vaarana on vajota nihilismin syövereihin. Igyōdō on helpon harjoituksen tie, jolla on tarpeen vain resitoida Amidan nimeä luottaen hänen valaansa. Viite: Igyō hon (SSZ. I, p. 253 ff.).

9.       Okunen　憶念: sananmukainen käännös on muistaa tai ajatella. Shinshūssa se tavallsesti tarkoittaa jatkuvaa uskoa tai Amidan buddhan jatkuvaa mielessä pitämistä. Tässä kuitenkin termi tarkoittaa ensimmäistä uskon hetkeä (ichinen 一念) minkä jälkeen toden uskon tai luottamuksen takia Amida pidetään mielessä jatkuvasti.

10.   Jinen自然　: sananmukaisesti luonto, luonnollisuus tai spontaanisuus, asioitten luonnollinen tila, johon ihmiset tai muut elävät olennot eivät voi vaikuttaa. Termillä on kolme erilaista käyttöä: (1) ganriki-jinen 願力自然, Hōzō-bodhisattvan valan voima joka vaikuttaa omalla voimallaan. Ihmiset ja muut elävät olennot eivät voi siihen vaikuttaa, (2) gōdō-jinen　業道自然　、karman toiminta. Se tapahtuu luonnostaan, eikä ihmisen tahto tai toiveet voi siihen vaikuttaa, ja (3) mui-jinen無爲自然 luonnollisuus merkityksessä ei-ehdonvaraisuuden tila. Se on ihmisen erittelyjen tuolla puolen. Tässä tekstiotteessa tarkoitetaan ensimmäistä, ts. ganriki-jinen’iä.

11.   Hitsujō 必定: varmasti turvattu tai päätetty. Termi tarkoittaa alunperin bodhisattvan kehityksen 41. askelmaa,  mutta shinshussa sitä käytetään merkityksessä shōjō eli oikealla tavalla vakuuttunut (tila). Sana esiintyy tekstissä Igyō hon (SSZ. I, p.260)

12.   Ron 論 : tarkoittaa tekstiä Jōdo ron浄土論　”Puhtaan maan tutkielma” tai myös tekstiä ”Muryōjukyō ubadaisha ganshō ge”, 無量寿經優波婆提舎願生偈, Bodhirucin käännöksenä kiinankieleen, kts SSZ.I, pp. 269-278.

13.   Shutara 修多羅, transliteraatio eli kirjoitusasu sanskritin sanalle sūtra. Sana viittaa tässä shinshūn kolmeen perustekstiin, jotka ovat Äärettömän elämän buddhan sūtra (Dai muryōju kyō), meditaatiosutra (Kan muryōju kyō) ja Amida-Sūtra (Amida kyō).

14.   Shinjitsu 眞實: viittaa kirjoitukseen Shinjitsu-kudokusō眞實功�ｺ相, eli　Todellisen hyveen tunnusmerkit. Ilmaus on tekstistä Jōdo ron ja tarkoittaa siinä Buddhan, hänen maansa ja bodhisattvojen 29 lajin koristeita. Shōshinge-tekstissä se viittaa Buddhaan, johon viitataan perusvalassa. Siinä buddhan nimen katsotaan olevan Puhtaan maan olennainen ydin.

15.   Ōchō横超: viittaa korkeimpaan opetukseen pelastumisen saavuttamiseksi Shinranin nelikohtaisessa kaikkien buddhalaisten opetusten luokittelussa. Luokittelu on (1) Ōchō横超, poikittainen transsendenssi, nopea vapautuminen syntymästä ja kuolemasta Amidan perusvalan avulla, (2) Ōshutsu 横出、poikittainen poistuminen, hidas ja asteittainen vapautuminen 19 ja 20 valan avulla., (3) Juchō 竪超　pystysuuntainen transsendenssi, ts. nopea poistuminen omien voimien avulla, ja (4) Jushutsu竪出、pystysuora transsendenssi, eli hidas ja asteittainen poistuminen maailmallisesta olemassaolosta omien voimien avulla.

16.   Honganriki本願力. Valan voima. Kun vala kerran on tehty se pyrkii todentumaan. Sen voimasta ihmisiin kehityy luottamus ja usko, ja siitä seurauksena he syntyvät puhtaaseen maahan.

17.   Isshin一心 : Termi, jota käytetään vastakohtana ”kolmelle tietoisuudelle”. Ne ovat shishin至心 (vilpitön mieli), shingyō心楽 (levollinen mieli) ja yokushō欲生 (halu syntymään puhtaassa maassa). Ykseytynyt mieli, jolla Vasubandhu turvautui Amidaan ei eroa kahdeksannentoista valan mainitsemasta kolmesta tietoisuudesta. Ykseytynyt mieli ja kolme tietoisuutta selitetään Kyō gyō shin shō ’ssa [2]..

18.   Daihōkai大寶海。Viittaa buddha Amidan nimeen, koska se sisältää monia hengellisiä ansioita ja hyveitä.

19.   Daieshu大會衆: Jōdo ron-tekstissä daieshu viittaa niihin, jotka kuuntelevat Amidan opetusta puhtaassa maassa. Tässä termi kuitenkin tarkoittaa ilmaisua shōjōju正定衆, eli niitä, jotka ovat varmistuneet syntymästään puhtaaassa maassa.

20.   Rengezō sekai蓮華藏世界: Tarkoittaa Amidan Puhdasta maata. Termi tulee Kegon kyō-sutrasta, 華厳經, missä se viittaa Vairocana-buddhan puhtaaseen maahan.

21.   Shinnyo hosshō no shin眞如法性身: shinnyo, tathatā (sanksritia) tarkoittaa ”todellista määrittelemättömyyttä”. Hosshō tarkoittaa  dharmatā’ta (skt.) ja viittaa kaikkien olemassolon perusosien olennaisiin tunnusmerkkeihin. Shin, sanskritiksi kāya tarkoittaa kehoa tai ruumista, tässä yhteydesssä merkitys on kuitenkin ”tärkein osa, pääosa”.

22.   Bonnō no hayashi　煩悩林 : pahojen intohimojen metsä, vertauskuvallinen ilmaisu pahojen intohimojen maailmalle.

23.   Jinzū神通: Sanskritiksi abhijña. Buddhilla ja valaistuneilla tietäjillä sanotaan olevan kuusi transsendenttistä voimaa tai ominaisuutta. Ne ovat (1) shukumyōtsū 宿命通, tieto ihmisen aikaisemmista olemassoloista, (2) tengentsū　天眼通, kyky nähdä kuinka kauas tahansa, (3) tennitsū 天耳通, kyky kuulla kuinka kaukaa tahansa, (4) tashintsū 他心通, kyky tietää ihmisten ajatukset, (5) jinsokutsū 神足通, kyky mennä halunsa mukaan minne tahansa, ja rojintsū　漏盡通, kyky sammuttaa pahat intohimot.

24.   Ōge應化: viittaa sanaan 應化身 eli ”muuntunut keho”. Tässä viitataan puhtaaseen maahan syntyneisiin ja heidän kykyynsä muuntaa itsensä mihin tahansa muotoon mukautuen pelastettaviin ja heidän olosuhteisiinsa.

Kirjallisuusviitteet.

1.                      Nāgārjuna’s Discourse on the Ten Stages (Daśabhumika-vibhāṣā). (Verses and Chapter 9), Hisao Inagaki (transl.), Ryukoku Gakkai, Ryukoku Literature Series V, Ryukoku University, Kyoto, 1998

2.                      Kyōgyōshinshō, The Teaching, Practise, Faith, and Enlightement, Ryukoku University Translation Center, Ryukoku University Press, Kyoto, 1983.

3.                      The Shōshin Ge 正真偈, Trans. D. Fugen, 4th. Ed., Ryukoku University, Kyoto, 1966

Lyhenteet.

SSZ = Shinshū Shōgyō Zensho. Shin-buddhalaisten pyhien tekstien ja kommentaarien kokoelma.　

T = Taishō = Taishō Shinshū Daizōkyō. , J. Takakusu and K. Watanabe (Eds.), Tokyo, 1924-1929.

Japanilainen sutra-tekstien ja kommentaarien kokoelma kiinankielellä. Käytetään myös nimitystä Taishō-tripitaka. ”Taishō” viittaa siihen että työ tehtiin taishō-kaudella 1912-1926 Japanissa. Teokseen on kerätty säilyneet buddhalaisten pyhät kirjoitukset, nimenomaan sutra-tekstit ja niiden kanonisoidut kommentaarit (śāstra, japaniksi ron) koko Kiinan buddhalaisuuden historian ajalta. Lisäksi on japanilaisia kanonisoituja tekstejä. Taishō-tripitaka on siis Kiinan kaanonin (tripitaka) Japanissa toimitettu versio. Kirjoituksia on noin kolmetuhatta, noin kolme ja puoli hyllymetriä. Kiinankieli on hyvin tiivistä, joten suomeksi käännettynä pituus olisi paljon suurempi.　

JSS = Jōdo Shinshu Seiten Gongyōshū (Jōdo shinshūn pyhien tekstien rituaalikokoelma), Jodo Shinshū Honganji Sect, Committee for Promotion of Religious Studies, Honganji Publishing, Nishihonganji Temple, Shimogyo, Kyoto, 1965.