Make your own free website on Tripod.com
Japanese Buddhism: a Short History

Allaoleva teksti on käännös tämän sivuston sivulla Japanese Buddhism olevasta englanninkielisestä tekstistä.

Japanin buddhalaisuuden historiaa

Palosaari, S., Yamada M.

Ryukoku University, Translation Center,

Shichijo Omiya, Kyoto 600, Japan

Buddhalaisuus on yksi suurista maailmanuskonnoista. Sen perustaja noin vuonna 500 ennen ajanlaskumme alkua oli intialainen Gautama Buddha, josta myös käytetään nimeä Sakyamuni Buddha. Sen jälkeen buddhalainen perinne erilaisina buddhalaisuskontoina levisi laajalle Aasiaan, etelän Jaavalta pohjoiseen Mongoliaan asti. Idässä sen alue ylettyi Japaniin. Buddhalaisuskontojen leviämisessä Japaniin on kaksi mainittavaa piirrettä. Ensiksikin, japanilaiset itse hakivat melkein kaikki buddhalaisuskonnot Aasiasta. Toiseksi, uudet buddhalaisuskonnot eivät hävittäneet jo olemassaolevia uskontoja, vaan ne jatkoivat toimintaansa. Tällä tavoin niiden noin 700 vuoden aikana, mikä kului buddhalaisuuden asettumiseen Japaniin buddhalaisuskontojen lukumäärä kasvoi suureksi. Koska buddhalaisuskonnot lisäksi ovat hyvin erilaisia, niin Japanin uskontojen tilanne on varsin monimuotoinen. Seuraavassa esitetään lyhyesti buddhalaisuuden leviämistä Japaniin.

Buddhalaisuus saapui ja kehittyi neljänä eri aaltona seuraavasti.

1.      Varhainen buddhalaisuus, vuodesta 538 eteenpäin.

2.      Nara-kauden buddhalaisuus noin vuodesta 700 lähtien.

3.      Heian-kauden buddhalaisuus noin vuodesta 800 lähtien.

4.      Kamakura-kauden buddhlaisuus noin vuodesta 1200 lähtien.

1.      Varhainen buddhalaisuus tuli Japaniin Paekchen (japaniksi Kudaran) valtiosta Korean niemimaalla, alkaen vuodesta 538. Japanilla oli läheiset yhteydet Paekcheen siihen aikaan. Toiminta oli aluksi pienimuotoista. Vasta vuonna 588 rakennettiin ensimmäinen suuri temppeli Japanin senaikaiseen pääkaupunkiin Asukaan. Siihen aikaan prinssi Shotoku oli keskeinen hahmo buddhalaisuuden levittämisessä. Kuten Watsuji [1] mainitsee, prinssi Shotokun kirjoittama Kolmen sutran kommentaari osoittaa ”tavattoman selkeää mahayana-buddhalaisen filosofian ymmärrystä”. Tämä Prinssi Shotokun kirjoitus perustui Srimaladevi-, Vimalakirti- ja Saddharma-Pundarika-sutrien kommentaareihin. Vaikka Watsuji [1] esittää, että väestön ymmärrys buddhalaisuuden opetuksista lienee ollut pinnallista noina varhaisina aikoina, hän myös painottaa ihmisten nähneen ensimmäistä kertaa vapautumisen maailman buddhalaisuuden kautta, tosin siten, että todellinen elämä alkaisi vasta kuoleman jälkeen.

2.      Nara-kauden buddhalaisuus: Narasta tuli pääkaupunki vuonna 710. Suunnilleen siitä lähtien buddhalaisuuden edut nähtiin laajalti, ja nopean kasvun aika alkoi. Kuusi erilaista ja voimakasta buddhalaisuskontoa muodostivat Naran buddhalaisuuden ytimen. Niistä vain kolme on jäljellä nykyään, nimittäin kegon, hosso ja ritsu. Näistä kegon on ehkä tunnetuin, koska suuri Todaijin suuren buddhan temppeli on kegonin. Kegon (kiinaksi hua-yen) on kiinalainen mahayana-koulukunta, joka perustuu kegon-sutraan, josta käytetään myös sanskritinkielistä nimitystä Avatamsaka-sutra. Kegon perustettiin 600-luvulla. Naran uskonnoista voimakkain oli kuitenkin hosso. Sen päätemppeli nimeltä Kofukuji, oli niin vaikutusvaltainen ja voimakas, että keisarilla ei ollut minkäänlaista valtaa hosson munkkeihin. Keskeinen oppi on, että kaikki olemassolo on vain ihmisen tietoisuutta. Kuitenkin, myöhempinä vuosina Kofukuji kehitti läheiset suhteet valtioon. Kolmas tärkeä Naran uskonto oli sanron (kiinaksi san-lun). Sen oppi kehitettiin Kiinassa 600-luvulla madhyamika-filosofian pohjalle, ja se perustui intialaisten opettajien Nagarjunan ja Aryadevan kolmeen kirjoitukseen. Viimeisen tuhannen vuoden aikana Naran uskonnot ovat menettäneet valtansa ja kannatuksensa. Hossolla on silti puolisen miljoona jäsentä, kegonilla 49000, mutta sanron on kadonnut. Ritsu toimii vielä 130000 jäsenen voimin, mutta useimmat heistä kuuluvat erilliseen lahkoon nimeltä shingon-risshu. Päätemppeli on Toshodaiji. Ritsun opetus on sekoitus hinayna- ja mahayana-buddhalaisuutta. Hinayanaa edustaa sankritinkielinen vinaya (luostariohjesäännöstö) kiinaksi käännettynä. Se on Kiinan tripitakassa (kaanon), ja sitä kautta myös Japanin Taisho-tripitakassa.

3.      Heian-kauden buddhalaisuskonnot. Uusi pääkaupunki Heian-kyo, jonka nimeksi myöhemmin muutettiin Kioto (Kyoto), perustettiin vuonna 794. Heian-kaudella (794-1185) kaksi uutta uskontoa tuotiin Kiinasta, ja niistä tuli heian-kauden johtavat hengellisen voiman lähteet. Nämä uskonnot olivat tendai ja shingon. Tendai on japanilainen muunnos kiinalaisesta t’ien t’ai’sta, johon Japanissa lisättiin vajrayana-opetuksia ja harjoituksia. Shingon on etelä-intiasta, ja se tuotiin Kiinan senaikaiseen pääkaupunkiin Chang-an’iin noin 80 vuotta ennen kuin japanilainen munkki Kukai, tunnettu myös nimellä Kobo Daishi, toi sen Japaniin 804-805. Tendain keskus oli, ja on edelleen, Hiei-vuori Kiotossa. Heian-kaudella tendai-munkit rakensivat Hiein vuoresta suljetun ja vartioidun linnoituksen, (jonne valtion palveluksessa olevat eivät päässeet). Tendain voima kasvoi niin, että edes keisarit voineet vaikuttaa heihin. Heian-kauden uskonnot eivät olleet kopioita Kiinan uskonnoista, kuten vielä Nara-kaudella oli, koska shingon oli intialainen uskonto ja tendai oli erilaisten kiinalaisten buddhalaisten opetusten Japanissa koottu seos. Shingon on nykyään jakautunut 46 lahkoon, joilla on yhteensä 12,6 miljoonaa henkeä kirjoillaan. Shingonin keskus on edelleen Koya-vuorella Wakayman läänissä. Tendai on jakautunut 20 lahkoon ja jäseniä on 3,6 miljoonaa.

4.      Kamakura-kauden buddhalaisuskonnot. Kamakura-kausi alkoi vuonna 1185. Silloin kaukana pääkaupungista oleva itä-Japanin pikkukaupunki Kamakura tuli uuden poliittisen voiman keskukseksi. Yhteiskunnassa tapahtui syvällisiä muutoksia. Uuden aikakauden tärkeä piirre oli useitten uusien ja menestyksekkäitten uskontojen esiinmarssi kohta Kamakura-kauden ensimmäisinä vuosina. Taulukko 1 osoittaa niistä ne viisi, joilla nykyään on suurimmat jäsenmäärät. 

Taulukko 1. Viisi Japanin 1200-luvun buddhalaisuskontoa, joilla nykyään on niistä suurimmat seurakuntien rekisteröidyt jäsenmäärät. Mainittakoon, että Japanissa on n. 60 miljoonaa rekisteröityä buddhalaista [3]. Paljon suurempia lukuja on muissa lähteiessä, kuten 81 miljoonaa [4].

Perustaja

Uskonnon nimi

Tärkeimmät pyhät kirjoitukset

Perustajan keskeiset kirjoitukset.

Jäsenten määrä vuonna 2001 miljoonissa.

Nichiren

Nichirenshu

Lotus Sutra

Rissho-ankoku-ron

17*

Shinran

Jodo Shinshu (Shinshu)

Kolme puhtaan maan sutraa.

Kyogyoshinsho

13.0

Honen

Jodoshu

Kolme puhtaan maan sutraa.

Senjaku-hongan-

nembutsu-shu

6.5

Eisai

Rinzai Zen

Tripitaka (Kiinan kaanoni), mutta “vailla tukeutumista sanoihin”.

Kozen-gokoku-Ron

1.9

Dogen

Soto Zen

Tripitaka (Kiinan kaanoni), mutta “vailla tukeutumista sanoihin”.

Shobogenzo, Eihei-shingi

1.5

*Nichirenillä on suuri erillinen maallikko-organisaatio nimeltään Soka Gakkai. Sen jäsenet eivät sisälly annettuun lukuun. Kuitenkin Rissho Kosei Kai-ryhmän 5,5 miljoonaa jäsentä on mukana annetussa luvussa.

Tyypillinen piirre näissä uskonnoissa on, että ne ovat joko kokonaan Japanissa kehitettyjä buddhalaisuuden muotoja tai syvästi japanilaisia Kiinan buddhalaisuuden muunnoksia. Edelleen, perustajat olivat näkökannoissaan radikaaleja niin, että kolme heistä, Honen, Shinran ja Nichiren, tuomittiin karkoitusrangaistuksiin kaukaisille seuduille. Eisai joutui kestämään tendain munkkien katkeria hyökkäyksiä, kun taas Dogen katsoi parhaaksi siirtyä syvälle Echigenin (nykyään Fukuin lääni) alueen vuorille missä Soto-buddhalaisiuuden keskus, Eiheijin temppeli, luostareineen vieläkin sijaitsee.

Kahdella suurimmalla zen-uskonnolla oli hyvin erilainen  yhteiskunnallinen asema. Rinzai-zenistä tuli samuraitten (sotilassääty) korkeimman arvoluokan uskonto, kun senaikaisessa pääkaupungissa Kiotossa aatelissäädyn uskonnot olivat shingon ja tendai. (Kamakura-kauden alussa sotilassääty otti vallan, ja siitä tuli neljästä säädystä korkein. Aatelisto työnnetiin yhteiskunnan ulkopuolelle, he eivät kuuluneet mihinkään säätyyn. (suom. huomautus) ). Rinzai-zenin keskus oli myös Kiotossa, ja siellä kehitettiin paljon sitä mitä nykyään pidetään tyypillisesti japanilaisena kuten hienostunut temppeliarkkitehturi, zen-puutarhat ja teeseremonia. Soto-zen taas päinvastoin toimi enimmäkseen maaseudun samuraitten ja tavallisen kansan parissa, ja siihen myös sulautui kansanuskonnon aineksia.

Nichiren oli profeetallinen mies, joka uskoi aikakauden yhteiskunnallisen rauhattomuuden johtuvan buddhalaisuuden rappiosta. Hänen mukaansa tosi buddhalaisuus on esitettynä Lootussutrassa. Hän tuomitsi karkein sanoin ja toistuvasti monet maan johtavista buddhalaisuskonnoista. Niinpä Nichiren joutuikin valtiovallan vainon kohteeksi ja hänet tuomittiin karkoitusrangaistukseen. Nykyaikana Nichirenin uskonto on kehittänyt voimakkaita itsenäisiä uskonnollisia organisaatiota kuten Reiyukai, Rissho Kosei Kai ja Soka Gakkai. Nichiren-buddhalaisuudella ei ole alkumuotoa Japanin ulkopuolella.

Puhtaan maan buddhalaisuus itsenäisenä uskontona alkoi Japanissa Honen’in toimesta. Honen oli alunperin tendai-munkki Hiei-vuorelta. Puhtaan maan polku perustuu siihen, että ”shinjin”, huomattava ja ihmiselle käänteentekevä oivallus tai kokemus saadaan uskon avulla eikä esimerkiksi meditaation kautta kuten monissa muissa buddhalaisuskonnoissa. Uskon kohteena on buddha Amida. Uskon tie on ollut mukana buddhalaisuudessa aivan alusta lähtien. Kuuluisa intialainen buddhalainen opettaja Nagarjuna ylisti uskon polkua helppona tienä jo vuoden 200 tienoilla. Uskolla ja luottamuksella Buddhan voimaan henkisen kehityksen tiellä on siis hyvin pitkä historia.  Tämä buddhalaisuuden puoli itsenäistyi Japanissa erilliseksi uskonnoksi nimeltä jōdo shū Honenin toimesta 1200-luvun alussa.

       Honen’in oppilas, Shinran, otti ratkaisevan askeleen pitemmälle. Hän näki, että buddha Amida on jo saavuttanut valaistumisen kaikkien elävien olentojen hyödyksi. Maailma on jo Amidan valon alaisena. Tarvitsee vain ymmärtää asia ja kokea shinjin, jonka Shinran sanoo olevan ”virtaanastuneen” tila, ts. tärkeydeltään ratkaiseva askel buddhalaisuuden polulla. Shinranin ”helppo tie”, Jodo Shinshu-uskonto, tuli vähitellen tavattoman suosituksi, erityisesti maanviljelijöitten parissa, ja se on nykyään maan suurin buddhalainen organisaatio, kuten Taulukko 2 osoittaa. Kuten yllä on esitetty, Japanin buddhalaisuus on jakaantunut itsenäisiksi uskonnoiksi ja niitten lahkoiksi, joissa niissäkin opetus on varsin erilaista kuin pääuskonnossa. On siksi järkevää verrata itsenäisten uskontokuntien kokoja, olivatpa ne uskontoja tai lahkoja

Buddhalaisten uskontojen (shu) ja lahkojen (ha) yhteismäärä Japanissa on 157. Taulukko 2 osoittaa kymmenen suurimman organisaation jäsenien lukumäärät. Nichirenistä itsenäistyneet uskontokunnat käyttävät usein nimikettä ”-yhteisö” (kai) tai ”-ryhmä” (dan).  

Table 2. Japanin buddhalaiset uskontokunnat (uskonnot shu, lahkot ha, yhteisöt kai ja ryhmät dan), joilla on yli 1,5 miljoonaa jäsentä. [3].

Buddhalaisen organisaation nimi.

Uskonto

Jäsenien lukumäärä vuonna 2001 milj. henkeä.

Jodo Shinshu Honganjiha1

Jodo Shin

6.9

Jodoshu

Jodo

6.0

Rissho Koseikai

Nichiren

5.6

Shinshu Otaniha1

Jodo Shin

5.53

Koyasan Shingonshu

Shingon

5.49

Nichirenshu

Nichiren

3.9

Reiyukai

Nichiren

1.7

Bussho Gonenkai Kyodan

Nichiren

1.6

Sotoshu

Zen

1.55

Tendaishu

Tendai

1.53

Shingonshu Chizanha

Shingon

1.51

1Jodo Shinshu Honganjiha ja Shinshu Otaniha opettavat samaa Jodo Shinshu-uskontoa. Ne ovat kuitenkin erillisiä ja itsenäisiä organisaatioita.

5. Muita uskontoja. Japanin muista uskonnoista mainittakoon seuraavaa. Shinton jäseniksi on rekisteröity 107 miljoonaa henkeä. Kristittyjä on 1,8 miljoonaa yhteensä 59:ssä kristillisessä uskonnossa, lahkossa tai yhteisössä. Nimikkeellä ”erilaisia uskontoja” on mainittu 30, joilla yhteensä on 11 miljoonaa jäsentä. Suurin osa niistä luokitellaan ryhmään ”uudet uskonnot”, ts. 1800-luvulla tai sen jälkeen syntyneet. Niistä suurin on Tenrikyo 1,8 miljoonalla jäsenellä.

 

   Japanin buddhalaisuus koostuu mannermaan tärkeimmistä mahayana-buddhalaisista uskonnoista, ja niitten pohjalta syntyneistä japanilaisista uskonnoista. Japanin buddhalaisuus on siksi poikkeuksellisen monimuotoista.  

Kirjallisuusviitteet:

[1] Watsuji, T., “The Reception of Buddhism in the Suiko Period”, The Eastern Buddhist, New Series, Vol V, No. 1, 1972, pp. 47-54.

[2] Tsukamoto, Z., “Buddhism in the Asuka-Nara Period”, The Eastern Buddhist, New Series, Vol VII, No 1, 1974, pp. 19-36.

[3] Shukyo Nenkan (Annual Register of Religions),  Ministry of Education, Department of Cultural Affairs, Tokyo, 2003.

[4] Japanese Religion, A Survey by the Agency of Cultural affairs, Kodansha International, Tokyo, New York & San Francisco, 1986.