Make your own free website on Tripod.com







Johdanto

Puhtaan maan polku on www-sivusto, joka esittelee ja antaa tietoa Jodo shinshu-koulukunnan puhtaan maan buddhalaisuudesta, josta käytetään yleisemmin nimitystä shin-buddhalaisuus. Linkeissä mainituista osoitteista lisätietojen hankkimiseksi suosittelemme linkkiä AMIDA NET.

Sivuston toimituksesta on vastuussa jodo shinshu-buddhalaisuuden honganjiha-ryhmän pappi Zuiho. Sivustoa toimitetaan Kiotosta, Japanista.

Shin-buddhalaisuuteen liittyvät kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

Yhteydenotot osoitteeseen:


Zuihou@shinshufin.info



無題ドキュメント

Buddhalaisuuden tarkoituksena on johdattaa ihmisiä valaistumiseen. Se tapahtuu kehittämällä mieltä erityisten buddhalaisten harjoitusten avulla, jolloin tajunta laajenee, ja voidaan saavuttaa täydelliseen valaistuminen eli buddha-tila saakka, joka määritellään korkeimmaksi tajunnan ja tietoisuuden tilaksi maailmankaikkeudessa. Opin esitti alunperin intialainen Sakyamuni Buddha 2500 vuotta sitten, mutta hän sanoi olevansa vain yksi monista buddhista, joita on ollut aikaisemmin ja on myöhemmin. Buddhalaisessa maailmankaikkeudessa ei ole luoja-Jumalaa, vaan sen asuttavat erilaiset buddhat, jotka ovat saavuttaneet korkeimman mahdollisen tajunnan tilan, joiden ominaisuuksia ovat suuri viisaus ja myötätunto kaikkia eläviä olentoja kohtaan.

Buddhalaisuudessa ihminen on vain varsin vaillinainen elävien olentojen ryhmä, vaikkakin ainoa ryhmä, jonka jäsenet pystyvät systemaattiseen harjoitukseen korkean tajunnan tason saavuttamiseksi. Katsottiin, että hyvien tulosten aikaansaaminen edellytti kokopäivätöistä harjoitusta ideaalisissa olosuhteissa ts. asumista luostarissa. Tärkein harjoitusten ryhmä olivat erilaiset meditaatio- eli keskittymisharjoitukset. Päämäärä, buddha-tilan saavuttaminen, oli käytännössä erittäin vaikeaa. Buddhalaisuuden mukaan meditaatioharjoitus vaatii ollakseen tuloksekasta eettisten ohjeitten seuraamista. Toisaalta, meditaatio sinänsä ei johda buddha-tilaan, vaikkakin joihinkin korkeisiin tajunnan tiloihin, joista buddhalaisuudessa puhutaan. On tarpeen myös kehittää viisautta, siinä mielessä kuin se buddhalaisuudessa määritellään. Asiaa on selitetty buddhalaisissa kirjoituksissa. Harjoituksen ketju on siis moraali, meditaatio ja viisaus.

Tie on siis vaikea. Niinpä käytännön päämääräksi vakiintui jonkin buddha-tilaa alemman, mutta silti korkean olemisen tilan saavuttaminen. Näitä korkeampia tiloja, ja niiden tunnusmerkkejä on selvitetty tarkoin buddhalaisissa pyhissä kirjoituksissa.

Vähitellen buddhalaisuus alkoi haarautua erilaisiin oppisuuntiin, jotka perustuivat joko erikoistumiseen johonkin buddhalaisen opin tai filosofian osaan tai johonkin kunkin oppisuunnan buddhalaiseen harjoitusmenetelmään. Samalla kehittyi ajatus etsiä helpompia keinoja valaistumisen saavuttamiseksi kuin perinteiset vaikeat harjoitukset hyvin pitkän ajan kuluessa. Sellaisista nopeista keinoista mainittakoon Kiinassa Hui-nen'gin 600-luvulla osoittama äkillisen valaistumisen menetelmä (chan, japaniksi zen) sekä Japanin vajrayāna-koulukunnan (ns. esoteerinen buddhalaisuus) kuuluisan opettajan Kūkain 800-luvun alussa esittämä tie buddha-tilan saavuttamiseksi oman elämän aikana.

Mutta jo paljon aikaisemmin, 200-luvulla, Intian kuuluisa buddhalainen opettaja Nāgārjuna ensimmäisenä esitti, että tie valaistumiseen on paljon helpompi uskon kuin vaikeitten keskittymisharjoitusten ja mutkikkaitten rituaalien avulla, ja mainitsi Buddha Amidan (sanskritiksi Amitabha) palvonnan edut ja "helpon tien" valaistumiseen sitä kautta. Perustekstinä tälle ajattelulle oli nykyään Kiinan kaanonissa oleva Daimuryōjukyō-kirjoitus, josta käytetään myös lyhennystä Daikyō eli "Suuri sutra". Tekstissä kerrotaan bodhisattva Dharmākarasta, josta myöhemmin tuli Buddha Amida. Teksti kertoo, kuinka Dharmākara vannoi valan, että hän buddhaksi tultuaan loisi erityisen "puhtaan maan", jonne on helppo päästä uskon avulla kuoleman jälkeen, ja jonka suotuisissa olosuhteissa lopullinen valaistuminen olisi helpompi saavuttaa. Dharmākara saavutti buddha-tilan ja hänen nimekseen tuli Amida (sanskritiksi Amitābha). Puhtaan maan buddhalaisuus kehittyi Kiinassa ja myöhemmin Japanissa yli tuhannen vuoden ajan. Tärkeimmäksi harjoitusmenetelmäksi tuli Buddha Amidan nimen toistaminen. Muutoin puhtaan maan buddhalaisuus oli hyvin samankaltaista kuin muukin buddhalaisuus siihen aikaan.

Japanissa 1200-luvun alussa puhtaan maan buddhalaisuus alkoi äkillisesti tulla suosituksi. Yksi puhtaan maan oppisuunnan kannattajiksi siirtyneistä oli Shinran, joka 20-vuotisen buddhalaisen munkin uran aikana Japanin arvovaltaisen tendai-buddhalaisuuden keskuspaikan, Kioton Hiei-vuoren temppeleissä toimien ja asuen oli perinpohjin perehtynyt buddhalaisiin kirjoituksiin mukaanlukien puhtaan maan oppisuunnan kirjoitukset, siirtyi sen suunnan kannattajaksi, ja tulkitsi oppisuunnan kirjoituksia uraauurtavasti uudella tavalla.

Shinranin oppilaat perustivat hänen oppiensa perustalle jodo shinshu-uskonnon (”todellinen puhtaan maan uskonto”), josta myöhemmin tuli eräs Japanin suurimpia uskontoja. Jodo shinshusta käytetään myös lyhennettyjä nimityksiä ”shinshu” ja ”shin-buddhalaisuus”. Tässä sivustossa esitellään shin-buddhalaisuutta.


NAMU AMIDA BUTSU

"Turvaudun Amida Buddhaan"




Shinranin opetuksen esittely | Elämä ja Shinjin | Tannisho A | Tannisho B | Juseige | Sanbutsuge |
| Shoshingen esittely | Shoshinge | Kysymyksiä ja vastauksia | Kysymyksiä ja vastauksia, sarja 2 | Patriarkat|
|Japanin buddhalaisuus | Asura's Harp: Book Review | Japanese Buddhism | Linkit |
| English Summary |

Puhtaan maan polku päivitetty viimeksi 19.05.2007


Ilmainen www-laskuri