Buddhalaisuuden tarkoitus on saattaa ihmiset valaistumisen tilaan. Se määritellään korkeimmaksi tajunnan tilaksi maailmankaikkeudessa. Perusteeltaan eri buddhalaisuskonnot eroavat toisistaan siinä, millä menetelmillä valaistumiseen pyritään. Nagarjuna, kuuluisa intialainen buddhalainen opettaja, joka eli vuosina 150-250, esittää monista buddhista juuri Amidan (sanskritiksi Amitabha) meditoinnin ja seuraamisen helpoimmaksi tieksi valaistumiseen. Nagarjunan käsitys perustuu selvästi ”Äärettömän elämän Buddhan” sutraan, jossa kuvataan bodhisattva Dharmakaran kehityksen tie Buddha Amidaksi. Kirjoituksessa kerrotaan, kuinka Dharmakara vannoi buddhaksi tultuaan kehittävänsä myyttisen Puhtaan maan, jossa olosuhteet olisivat ihanteelliset korkeimpien hengellisten saavutusten kehittymiselle. ”Äärettömän elämän” sutrassa esitetään, että pääsy puhtaaseen maahan ei ole vaikeaa. Niinpä Nagarjuna esittää ”Äärettömän elämän sutran” opetuksen ”helppona tienä” Puhtaaseen maahan ja valaistumiseen.
Tämä opetus tuli erityisen suosituksi Kiinassa, jossa useat opettajat seurasivat puhtaan maan oppia ja opettivat sitä oppilailleen. Oppi siirtyi vähitellen myös Japaniin. Siellä buddhalaismunkki Shinran tuli kosketuksiin puhtaan maan opin kanssa, ja selitti opin uudella tavalla, joka teki hänestä Japanin uskonnollisen ajattelun omaperäisimmän henkilön.
Shinran oli taustaltaan tavallinen munkki senaikaisen Japanin ehkä vaikutusvaltaisimman uskonnon, tendai-buddhalaisuuden, päätemppelialueella Hiei-vuorella Kiotossa, maan senaikaisessa pääkaupungissa. Hiei-vuorella keskeiset temppelit edelleen ovat mukaanlukien tendai-buddhalaisuuden päätemppeli Enryakuji. Tendai on eräänlainen yhteenveto tai seos kaikista keskeisistä pohjoisen buddhalaisuuden eli mahayanan opeista. Myös tärkeä osa eteläisen buddhalaisuuden, theravadan, kaanonista on Kiinan tripitakassa, jonka Japanissa toimitettu versio, Taisho Tripitaka (Taishō Shinshū Daizōkyō), on Japanin kaanoni. Niinpä voidaan sanoa Shinran’in buddhalaisen taustan olleen erittäin perinteellinen. Hiei-vuorella eli myös munkki Honen, joka jätti Hiei-vuoren ja ryhtyi itsenäiseksi puhtaan maan oppisuunnan opettajaksi. Myöhemmin myös Shinran, oltuaan vuorella 20 vuotta, jätti Hiei’n ryhtyen Honen’in oppilaaksi.
Emme tässä yhteydessä käy pohtimaan syitä Shinranin ajattelun ja uskonnollisen kokemuksen syntyyn, vaan esitämme lyhyesti hänen ehkä tärkeimmät ajatuksensa. Tässä on hyvä kuitenkin mainita, että Shinranin kirjoitusten tausta perustuu ensisijassa niitten buddhalaisten opettajien kirjoituksiin, jotka hän nimesi puhtaan maan tien patriarkoiksi. Ensimmäinen patriarkka on intialainen Nagarjuna, jota myös on sanottu ”toiseksi Buddhaksi”. Nagarjuna monien kirjoitustensa joukossa esittää myös puhtaan maan polun edut. Kuitenkin, keskeisiltä osin Shinranin opillinen tausta johtaa kiinalaisen Shan-tao’n (japaniksi Zendō) opetuksiin. Shan-tao eli vuosina 613-681, ja on jodo shinshun seitsemästä patriarkasta viides. Toinen tärkeä tiedonlähde Shinranin kirjoituksissa on intialainen buddhalainen filosofi Vasubandhu (japaniksi Sesshin tai Tenjin), shin-buddhalaisuuden toinen patriarkka, eli noin vuosina 320-400. Hän oli yōgacāra-suuntauksen kehittäjä ja opettaja.
Vaikka Shinran on Japanin buddhalaisuuden uraauurtava, omintakeinen opettaja, hän silti näki itsensä puhtaan maan polun patriarkkojen oppilaana, ja erityisesti hän piti itseään Honen’in oppilaana. Honen oli siihen aikaan puhtaan maan oppisuunnan arvostetuin mestari, ja hän opasti Shinranin Puhtaan maan oppiin. Shinran kuitenkin selitti puhtaan maan opin merkityksen oman uskonnollisen kokemuksensa perustalta. Keskeiset kohdat saivat aivan uuden tulkinnan niin, että Shinran loi uuden, aikaisemmista poikkevan henkisen kehityksen tien. Vasta hänen seuraajansa perustivat jodo shinshu-oppisuunnan ja sen pohjalle syntyneen erittäin menestyksekkään uskonnon, joka on eräs Japanin suurimpia. Kun näin on, voidaan kysyä, että mikä Shinranin opetuksessa sitten on niin vaikuttavaa. Seuraavassa selvitämme asiaa lyhyesti ja vain aivan keskeisiltä osiltaan.

2. Shinjin

Avainkäsite Shinranin opetuksessa on shinjin ja nimenomaan Shinranin tulkinta siitä. Kirjaimellisesti kääntäen sana muodostuu osista ”usko” ja ”sydän” (tai ”ydin”). Shinranilla se kuitenkin tarkoitti käänteentevää kokemusta, joka johtaa valaistumisen saavuttamiseen. Perinteisessä buddhalaisuudessa kehityspolku on moraali, meditaatio ja viisaus. Moraali tarkoittaa buddhalaisten eettisten ohjeiden seuraamista, se aukaisee tien tulokselliselle meditaatiolle, joka tarkoittaa tässä erityisiä kullekin buddhalaiskoulukunnalle tai -uskonnolle ominaisia keskittymisharjoituksia ylitajuisten tajunnantilojen kehittämiseksi. Viisaus tarkoittaa buddhalaisen opin ymmärtämistä, ja lopuksi buddhalaisuuden polulla etenemistä yhdeltä etapilta seuraavaan, aina valaistumiseen saakka. Perinteisessä puhtaan maan oppisuunnan meditaatiossa keskitytään buddha Amidaan liittyviin menetelmiin, ja buddha Amidan mantran käyttöön, vaikka sanaa ”mantra” ei puhtaan maan buddhalaisuudessa käytetä. Buddha Amidan mantra on japanilaisen ääntämyksen mukaan täyspituisena ”Namu Amida butsu”, joka merkitsee ”Turvaudun buddha Amidaan”, vaikka ”namo” on sanskritinkielellä merkitykseltään lähinnä ”kunnioitus”. Harjoituksen oltua riittävä henkilön katsottiin syntyvän kuoltuaan ns. ”puhtaasen maahan”, jossa olosuhteet buddhalaisuuden harjoittamiselle ovat ideaaliset, ja valaistumisen saavuttaminen nopeaa.
Puhtaaseen maahan syntyessä saavuttaa myös taantumattomuuden (sanskritiksi avaivartika) aseman, jolloin kehityksessä buddha-tilaa kohti voi vain edetä, vaan ei taantua. Näin siis perinteinen puhtaan maan buddhalaisuus ennen Shinrania.
Mutta Shinran selitti puhtaan maan polun buddhalaisiin kirjoituksiin ja omaan kokemukseensa nojaten seuraavasti. Shinjin onkin aikaisempaa käsitystä paljon tärkeämpi hengellinen kokemus niin, että silloin jo saavutetaan palaamattomuus. Se on buddhalaisuudessa hyvin korkea saavutus.

3. Puhdas maa

Edelleen Shinranin mukaan, shinjinin kokenut henkilö syntyy kuoltuaan puhtaaseen maahan, heti synnyttyään saavuttaa siellä buddha-tilan, ja sitten kohta palaa maailmalliseen olemassaoloon auttamaan kaikkia eläviä olentoja.

4. Ihmisen asema.

Pohjoisessa buddhalaisuudessa selitetään, että ihmisissä on jo aivan alkuaan valaistumisen siemen, ja että halut, suuttumus ja syvä hengellinen pimeys on vain ikäänkuin pilvi, joka peittää ihmisten valaistuneen toden luonnon. Buddhalaisten harjoitusten avulla voi edetä, tai kuten eräissä oppisuunnissa sanotaan, nopeasti saavuttaa oivallus, jossa valaistumisen esteet murtuvat.
Mutta Shinran näki asian täysin päinvastoin ja siihen tapaan kuin jo Shan-t’ao opetti:

”Olemme todellisuudessa tavallisia syntisiä ja pahoja ihmisiä, syntymän ja kuoleman alaisia, alati hukkuneina ja vaelluksessa vailla vapautumisen mahdollisuutta mittaamattomien aikakausien ajan nykyhetkeen asti".

Shinran ilmaisi voimakkaasti ihmisten olevan kauttaaltaan pahojen halujen, vihan, suuttumuksen ja syvän hengellisen pimeyden vallassa siihen mittaan asti, että heidän kaikki omat pyrkimyksensä siitä tilasta pelastumiseen ovat tuhoon tuomittuja. Tarvitaan suoraa apua buddhilta, koska he ovat saavuttaneet kehityksen päämäärän ja ovat myös valmiita auttamaan ihmisiä. Tie eteenpäin ei ole omaan voimaan tukeutuminen vaan buddhien vaikutukseen, ja tässä tapauksessa buddha Amidan valan voimaan, jonka hän tehnyt ihmisten saattamiseksi valaistumiseen. Oikean asenteen kehittäen, buddha Amidaan tukeutuen ja puhtaan maan todellista opetusta kuunnellen voi ilman raskaita ja aikaavieviä harjoituksia helposti saavuttaa shinjinin. Silloin heti elämä muuttuu hetkessä toisenlaiseksi, koska saa shinjinin tilan edut heti, ja tulevaisuudessa varmasti saavuttaa täyden valaistumisen.

5. Elämä shinjin’in kokemisen jälkeen.

Kuitenkin, koska shinjin’inkin kokeneella henkilöllä on pahojen intohimojen, halun, vihan ja suuttumuksen painolasti niin hän ei voi vapautua siitä elinaikanaan vaikka onkin saavuttanut korkean hengellisen tason. Näin siis shinjin’in kokenut henkilö on erikoisessa asemassa. Toisaalta hän on hyvin korkean hengellisen asteen saavuttanut, matkalla täyteen valaistumiseen, mutta toisaalta hän on aivan tavallinen henkilö huonoine ominaisuuksineen, joista ei voi eläessään vapautua. Asia on vaikeatajuinen. Shinran kirjoittaa ”Patriarkkojen Hymnit”-nimisessä teoksessaan selittäessään patriarkka T’an Luan’in opetusta siten, että huonot ominaisuudet, ”pahat intohimot”, säilyvät shinjin’in kokemisen jälkeenkin, mutta niitten voima kumoutuu shinji’nin hyvän vaikutuksen ansiosta. Tässä T’an Luan käyttää vertausta jäästä ja vedestä. Jää sulaa vedeksi, mutta on edelleen samaa ainetta, vaikkakin toisessa muodossa. Pahuus on jäljellä, mutta on menettänyt otteensa.

6. Shinranin opetuksen seuraukset jodo shinshu-uskonnossa.

Shinranin opetuksella oli merkittäviä käytännön seuraamuksia hänen opetukselleen perustuvassa jodo shinshu-uskonnossa. Ensinnäkin ”pyhän henkilön” tai hengellisissä asioissa erityisesti edistyneen henkilön käsite katosi, ja omaksuttiin hengellinen tasa-arvo. Sen merkkinä kaavun käyttö normaaliasuna lopetettiin, ja uskonnollista asua käytetään vain uskonnollisissa seremonioissa. Samantien uskonnollisen pyhyyden teeskentely loppui. Tätä tuki myös se opinkappale, jonka mukaan buddha Amidan voima pelastaa erityisesti juuri pahoja ihmisiä. Edelleen, munkkien pakollinen naimattomuus lopetettiin, ja shinshun munkit muuttuivat papeiksi mennen naimisiin tavalliseen tapaan. Tämä muutos muissa Japanin buddhalaisuskonnoissa tehtiin vasta yli kuusisataa vuotta myöhemmin, ja silloinkin valtion lainsäädännön kautta maata modernisoitaessa 1800-luvun lopulla.
Kaiken kaikkiaan Shinranin opetus voi vaikuttaa erikoiselta niille, joille buddhalaisuus ei ole tuttua. Uskonnossahan ei ole Jumalaa, ei shin-buddhalaisuudessa eikä muissakaan buddhalaisuskonnoissa. Buddha Amidalla ei ole valtaa ihmisten yli, eikä hän ole luoja. Shin-buddhalaisuuden oppia seuraten voi pelastua pahojen intohimojen, vihan ja suuttumuksen sekä henkisen pimeyden kahleista, saavuttaa lopullinen vapautuminen. Shin-buddhalaisuuden hengellisen tasa-arvon takia korkealla moraalilla ei voi ylpeillä. Ja papit ovat tavallisia kansalaisia. Suurella osalla ei ole temppeliä, vaan he toimivat tavallisissa ammateissa eikä suinkaan papinvirassa. Kuitenkin Shinranin opetus on voimakasta ja uskonnollisesti erittäin tehokasta. Suosittelemme lukijoille tutustumista shin-buddhalaisuuteen.